Puolukka-chiatäytekakku

ienen lapsen äitinä sitä on joutunut tekemään töitä että lapsi oppisi maistamaan ja ennen kaikkea tykkäämään uusista ruoka-aineista, koostumuksista ja mauista. Töitä todellakin on saanut tehdä. Uutta makua on maisteltava keskimäärin 10 kertaa ennen kuin makuaisti tottuu siihen, toki tuo vaihtelee suurestikin eri ruoka-aineiden välillä, mutta samoihin ennakkoluuloihin sitä törmää niin itse kuin varmasti moni muukin aikuinen aina uuden maun kohdatessaan. En esimerkiksi alkuun pitänyt heraproteiinista ollenkaan, kunnes sen makuun tottui, sama kauramaidon tai monen muunkin tuotteen kohdalla. Niin ja puolukan. Myös monet ruokainhokit ns. periytyvät lapsuuden kodista. Mikäli vanhemmista jompi kumpi selkeästi karttaa tai inhoaa jotain ruoka-ainetta tarttuu tämä varsin helposti myös lapseen. Itse inhosin pitkälle aikuisiälle valkosipulia, ihan vain siitä syystä että isäni ei pitänyt siitä ja se tarttui minuun. Sitten vain aloin sitä maistamaan ja laittamaan ruokien sekaan ja opin pitämään siitä kovinkin.

Ennakkoluulot uusiin makuihin on meillä sisäänrakennettuja, aikoinaan ne pelastivat syömästä esimerkiksi myrkyllisiä tai pilaantuneita ruoka-aineita. Sillä ihminen (kuten eläimetkin) maistavat vain pienen määrän uutta makua ihan vain suojamekanismina ettemme söisi mitään vahingollista. Elimistömme toki rakastaa jo ihan luontaisesti kaikkea rasvaista ja sokerista ja kunnon kaloripitoista ravintoa, sitä nopeammin tällaisesta ruoka-aineesta alamme pitämään. Osa meistä maistaa myös happaman ja kitkerän voimakkaammin kuin toiset ja osalla meistä on myös voimakkaampi makeanhimo. Olen kuitenkin sitä mieltä että makuaistia voi ehdottomasti kehittää harjoittelemalla. Uutta ruoka-ainetta maisteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös koostumukseen minkälaisena se maistuisi helpoten.

Puolukka ei koskaan ole ollut mikään kovin suuri lempparini, no kyllä puolukkahillo on uponnut jokseenkin jos seassa on ollut vähintään puolet sokeria, mutta olen huomannut että syömällä paljon aitoja tuoreita raaka-aineita myös makuaisti tottuu luonnollisiin makuihin eikä vaadi sekaan mitään keinotekoista. Olen siis alkanut pitämään myös puolukasta, ilman sokeria. Happamuutta voi hieman taittaa koivusokerilla, mutta se ei ole välttämätöntä. Puolukasta valmistui myös tämä kakku, joka sattuu myös olemaan täysin vegaaneille sopiva. Kananmunien sijaan kakku on kuohkeutettu chiansiemenillä. Yksi ruokalusikallinen jauhettuja chiansiemeniä sekoitettuna kolmeen ruokalusikalliseen vettä vastaa leivonnassa yhtä kananmunaa. Jauhetut chiansiemenet tulee turvottaa vedessä ennen lisäämistä taikinaan. Chiansiemenien terveysvaikutuksista olen kirjoitellu useasti, mm. täällä.