Nämä on siis kuvattu mun kotimaisemissa Kainuussa äidin luona ja se sai mut miettimään miten pitkän matkan mä oon kulkenut tähän pisteeseen. Jotkut asiat matkalla on muuttunut tosi paljon ja toiset taas ei yhtään. Kuulostaa ehkä ympäri pyöreältä, mutta mun elämässä on viime vuosien ja ehkä erityisesti viime vuoden aikana tapahtunut paljon. Moni ajatus ja asia on mennyt uusiksi mutta halusin koota tähän kuitenkin asioita joista mä haluan pitää kiinni, jotka saa mut aina onnelliseksi ja kiittämään mua siitä kaikesta mitä oon saanut ympärilleni. Tää aika on jotenkin järkyttävän nopeeta ja hektistä ja yhtäkkiä sitä huomaan vaan viikkojen ja kuukausien menneen eikä oikein tule aina muistaneeksi keskittyä kaikkiin niihin hyviin asioihin ja ihmisiin jotka kuitenkin on täällä tärkeimpiä.

oma lapsi

Niin tärkeä ettei sitä pysty koskaan millään sanoilla selittämään.

ystävät ja rakkaat. Mä en oo varsinaisesti minkään tavaroiden perään, toki mä nautin niistä, mutta en mä osaa kiintyä mihinkään esineeseen niinkuin mä kiinnyn ihmisiin. Mun perheeseen, ystäviin ja rakkaisiin. Oon onnellinen siitä lähipiiristä joka kuuluu mun ympärille, jotka mun on ilo tuntea ja joiden kanssa mun on ilo viettää aikaa. Ne tuntee mut just sellaisena kun mä oon ja joiden kanssa mä saan vaan olla oma itseni.

musiikki. Mä rakastan musiikkia ja se on päivittäin mun elämässä mukana. Mä kuuntelen musiikkia autolla ajaessa, urheillessa, kotona, missä vain mä meen. Musiikki, sanat, sävelet saa mussa aikaan tunnetiloja ja hyvä biisi voi saada mut niin hyvälle mielelle kuin vaipumaan muistoihin tai surullisiin hetkiin.

koti. Nyt kun mulla on uusi koti niin oon jo nyt ihan rakastunut siihen. Olo siellä on aina hyvä ja rauhallinen ja sinne on kiva mennä työpäivän jälkeen, puhumattakaan jos saa herätä auringonsäteisiin aamulla.

nauru. Maailma ois aika tylsä paikka ilman naurua. Jos ei näkis välillä hieman tylsän tavallisissakin hetkissä jotain komiikkaa. Nauru vedet silmissä rentouttaa sitä paitsi kehoa ja mieltä. Kaikkea ei tarvitse ja kannata ottaa aina niin vakavasti.

liikunta. Maailman paras terapia. Tosin tämänkin suhteen täytyy opetella se kultainen keskitie. Jos olo on valmiiksi stressaantunut ja väsynyt ei välttämättä paras liikuntamuoto just silloin ole täysillä repiminen. Kävelylenkki luontoon, happi voi antaa keholle enemmän kuin väkisellä painettu hikitreeni.

hyvä ruoka. Sanomattakin selvää ehkä. Mä rakasta ruokaa. Jos ruokavalio menee liian yksipuoliseksi tai värittömäksi käy mun olo myös pian sellaiseksi. Siksi mä haluan että lautasella on paljon väriä, kasviksia, marjoja. Niistä tulee hyvä mieli ja keho kiittää.

oma aika. Kaiken kiireen ja arjen keskellä oma aika on tärkeää, varmasti jokaiselle meistä. Sitä kannattaa vaalia ja pitää kiinni. Nauttia siitä. Se on niitä hetkiä kun voi vaan keskittyä omiin ajatuksiin, antaa niiden tulla ja sitten mennä.

kukat. Tää on jotenkin hassua laittaa edes tähän listalle. Mutta mun on pakko myöntää et rakastan kukkia. Mulla on niitä aina maljakossa. Kesällähän on parasta että niitä kukkia voi kerätä ja leikata suoraan maljakkoon luonnosta tai vaikka piha puskasta. Mut mun koti tuntuis ihan alastomalta jos mulla ei ois vihreyttä ja kukkia esillä.

hengittäminen. On ollut tosi lähellä että stressi vie mukanaan. Olo tuntuu ahdistavalta, kireältä, sydän hakkaa ja olo on rauhaton, se tulee myös aamuyöllä uniin ja vie mennessään. Miten hengittämällä syvään ja rauhassa voikaan kertoa keholle lempeästi että kaikki on ok. Ei hätää. Mihinkään ei ole kiire.